Kansanäänestys

Ruotsissa on kahdenlaisia koko maata koskevia kansanäänestyksiä, joita kutsutaan kansallisiksi kansanäänestyksiksi. Ne ovat neuvoa-antavia kansanäänestyksiä ja perustuslaillista kysymystä koskevia kansanäänestyksiä, jotka voivat joissakin tapauksissa olla sitovia. Ruotsissa ei ole koskaan järjestetty kansanäänestystä perustuslaillisesta kysymyksestä.

Kansallisten kansanäänestysten on tarkoitus olla poikkeus. Siksi vain valtiopäivät voi päättää, järjestetäänkö kansallinen kansanäänestys. 

Jos valtiopäivät päättää, että kansallinen kansanäänestys on järjestettävä, hyväksytään erityislaki, jonka säännöt koskevat vain kyseistä kansanäänestystä. Siinä määritellään esimerkiksi esitettävä kysymys ja äänestyksen ajankohta. Muuten kansalliseen kansanäänestykseen sovelletaan suurin piirtein samoja sääntöjä kuin eduskuntavaaleihin esimerkiksi äänioikeuden, vaalipiirien ja äänestyksen osalta.

Neuvoa-antavat kansanäänestykset

Neuvoa-antava kansanäänestys ei ole sitova. Jos jostakin asiasta on järjestetty neuvoa-antava kansanäänestys, lopullisen päätöksen asiasta tekee valtiopäivät. Ajatuksena on kuitenkin, että äänestys antaa ohjeita valtiopäivien päätöstä varten.

Kuusi kansallista neuvoa-antavaa kansanäänestystä

Ruotsi otti käyttöön mahdollisuuden järjestää neuvoa-antavia kansanäänestyksiä vuonna 1922, ja sitä käytettiin samana vuonna alkoholijuomien kieltämistä koskevassa kansanäänestyksessä. Ruotsissa on järjestetty yhteensä kuusi kansallista neuvoa-antavaa kansanäänestystä:

• 1922 alkoholijuomien kieltämisestä.
• 1955 vasemmanpuoleisesta liikenteestä oikeanpuoleiseen liikenteeseen siirtymisestä.
• 1957 yleisestä lisäeläkkeestä.
• 1980 ydinvoimasta.
• 1994 EU-jäsenyydestä.
• 2003 euron käyttöönotosta Ruotsin rahayksikkönä.

Kunnalliset kansanäänestykset

Kunnissa ja alueilla on myös mahdollista järjestää kansanäänestyksiä. Ne ovat aina neuvoa-antavia